Itsetutkija Jale İris Gökçe/AngelRainbow toi digitaaliseen tilaan valikoiman teoksistaan "HEP-SELF", jonka hän teki vuosina 2010-2022, ja toi ne yleisön ulottuville.
Taiteilija kuvailee digitaaliseen kenttään kantamaansa työtä seuraavin sanoin:
"HEP-ITSE"
Sanoiko joku kapitalismia? Toinen orja-isäntädialektiikka, KAIKKI korjattu. Erästynyt munkki kävelee keskuudessamme ja sanoo, kuin shamaani, kovan taistelun kentältä; "Millaisesta tasa-arvosta voimme puhua hierarkkisessa suhteessa tai herruudesta?" KAIKKI paikan päällä. Tämä on maallista. Jatkamatta unohtamatta elämän rytmiä, pulssia, samanlaisuutta ja erilaisuutta, joskus poikkeamalla tieltään. Joskus päinvastoin. Eikö ole mahdollista ajatella kaikkea yhdessä elämää, joka joka tapauksessa on runoutta? Uudella näkemyksellä. Eikö se ollut aina niin? Se on runoutta HePolan… Eikö "elämän runoutta" voi saada kiinni? Entä ne, jotka tapahtuvat yhtäkkiä? Tauolla, lopetuksessa, unohduksessa? Elämässä, joka on ohikiitävä hetki. Onko meillä kestävyyttä ja valmistautumista? Meidän rohkeutemme! Kaikki runous kuiskaa tämän meille. Puhtaimmassa, vanhimmassa, puhtaimmassa muodossa. Muistuttamalla KAIKKI, että se on "taiteen taidetta" ilman, että jää tieteenalojen väliin. Vapaa. Vain. Yksin. Se kaikki on runoutta. Ehkä meidän täytyy kirjoittaa runo uudelleen nyt. Korostamalla, että toinen on itse asiassa runoutta. Mutta miten tämä voidaan tehdä mahdolliseksi? puhdistaa? Missä joessa? Ehkä palaamalla olemukseemme, "paikkaan, johon piiloudumme". Samoin yksisanaisella, yksitavuisella ja yksikirjaimalla loputtomalla runolla… Rikkinäisillä kirjaimilla virtaa mustavalkoisella taustalla… Sen kanssa, mitä on täällä ja mitä ei… KAIKKI. Voidaanko tätä "tulemista" nimetä? Hänen sävelellään. Kun ääni pidättelee itsensä meiltä. Avaruus. Musiikki. Runo. Väri. Mutta kaikki on mustavalkoista. Kuten elokuva. Pulssillamme, levottomuudellamme, sanoillamme, tavuillamme ja sillä, mitä piilottelemme kirjeissämme… Vaihtelevaisuutemme. Viimeinen napsautus. KAIKKI sen kanssa, mikä on, mitä tulee… Elämässämme tuotantolinjalla… KAIKKI yksitavuisella runolla. AINA. Mitä tulee Nazım Hikmetiin, unohtamatta koskaan runoa "Haluan olla koneistettu". AINA.
AngelRainbow'n teoksen tekstin on kirjoittanut Jale İris Gökçe. (2010-2021) Itsetutkija Jale İris Gökçe/AngelRainbow virtuaalinäyttely nimeltä "HEP-SELF" linkit Voit katsella.
KUKA ON JALE IRIS GOKCE?
Hän kuvailee itseään AngelRainbowiksi, eli "itsetutkijaksi". Hän opiskeli historiaa Istanbulin yliopiston kirjain- ja maalaustieteellisessä tiedekunnassa Marmaran yliopiston Atatürkin kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hän suoritti maisterin tutkinnon Marmaran yliopiston yhteiskuntatieteiden instituutissa. Hän valmistui taiteen tohtoriksi Gazi University Fine Arts Institutessa opinnäytetyöllään "Maalaus omana tarinana: Sateenkaarienkelin anatomia". Hän osallistui teoksillaan useisiin ryhmänäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. “Iris: The Present of Exhibitions Is Far” (Ankara 2013), “AngelRainbow” (Thessaloniki 2017), “Chaos” (Istanbul 2019) ja “Pandemi! Onko ongelma myös itse?" (Istanbul 2020), “AngelRainbow&Self” (Istanbul 2021), “Fragmented Self” (Istanbul 2022), “HEP Self” (Istanbul 2022) ovat hänen yksityisnäyttelynsä viime vuosina. Hän ilmensi näkemyksensä taiteesta ja taideteoksesta artikkelissa "The Artwork as the Object of Self". Hänen mukaansa taide; Se ei vain heijasta todellisuutta, se ylittää projisoinnin ja muuttaa todellisuutta. Voidaan sanoa, että sillä pyritään toteuttamaan laaja perspektiiviymmärrys, jota ei voi pelkistää yhdeksi liikkeeksi ja määritelmäksi pitämällä taiteilijan vastuu etualalla. Tässä suhteessa hän on vakiinnuttanut todellisuuteen perustuvan pyrkimyksen yhteiskuntaan, maailmaan ja maailmankaikkeuteen... Hän jatkaa taiteellista työtään studiossaan Istanbulissa ja Ankarassa.
Ole ensimmäinen, joka kommentoi