Muuttoliikkeet maailmassa lisääntyvät nopeasti. Miljoonat ihmiset muuttavat eri paikkoihin joko vapaaehtoisesti tai fyysisen ja taloudellisen turvallisuuden vuoksi. Psykologi Salih Murat Paker kiinnitti huomiota muuttoliikkeen psykologiaan ja ilmastopakolaisten määrän odotettavissa olevaan kasvuun lähivuosina.
Meidän aikanamme muuttoliikkeet ovat kiihtyneet lähes kaikkialla maailmassa. Miljoonat ihmiset muuttavat joka vuosi, joskus vapaaehtoisesti saadakseen paremman elämän, koulutuksen, työn, mutta useimmiten paetakseen sotaa, sortoa tai vakavaa köyhyyttä. Arvioidaan, että kymmenistä miljoonista ihmisistä tulee tulevina vuosikymmeninä ilmastopakolaisia ongelmien, kuten kuivuuden, nälän ja tulvien, vuoksi, joiden odotetaan lisääntyvän ilmastokriisin pahenemisen myötä.
Psykologi Salih Murat Paker kiinnitti huomion asian tärkeyteen ja sanoi:
Mitkä ovat muuttoliikkeen psykologiset/traumaattiset vaikutukset ihmisiin? Milloin nämä vaikutukset pysyvät, millaisia ongelmia syntyy maahanmuuttajien ja paikallisten välillä?
Muuttoliike on hyvin monimutkainen ilmiö. Monet tekijät vaikuttavat ja maahanmuuttopsykologiasta voidaan puhua vain monimutkaisen matriisin kontekstissa, jossa otetaan huomioon myös sosiopoliittiset ja taloudelliset tekijät. Tätä silmällä pitäen voidaan puhua kolmesta vaiheesta, jotka helpottavat muuttoliikkeen psykologian analyysia: esisiirtolaisuus, muuttoliikkeen jälkeinen ja muuttoliikkeen jälkeinen vaihe. Tarkasteltaessa muuttoliikettä psykologisesta näkökulmasta ja auttaessa ihmisiä, jotka kokevat muuttoliikkeestä johtuvia psyykkisiä vaikeuksia, on tarpeen arvioida näiden kolmen vaiheen positiivisia ja negatiivisia puolia. Nämä ominaisuudet voivat olla hyvin erilaisia kullekin maahanmuuttajalle henkilölle ja ryhmälle. Vain näiden monien tekijöiden yhteisvaikutuksen kautta voimme ymmärtää, miten muuttoliike vaikuttaa yksilöihin ja ryhmiin. Siksi ensimmäinen asia, joka meidän pitäisi sanoa tästä aiheesta, on, että muuttoliikkeen psykologiset vaikutukset ovat suurelta osin yksilö- tai ryhmäkohtaisia. Se, että olemme sanoneet tämän, ei kuitenkaan tarkoita, että jotkut tekijät vaatisivat erityistä huomiota maahanmuutosta puhuttaessa.
Muuttoa edeltävät tekijät
Esimerkiksi muuttoliikettä edeltäneistä tekijöistä muuttoliikkeen syy sekä kadonneiden koko ja syvyys ovat erittäin tärkeitä. Pakkomuutto on luonnollisesti raskaampaa kuin "vapaaehtoinen" muuttoliike. Jos joudut pakenemaan paikasta pelastaaksesi henkesi, sinun on kohdattava sekä siihen johtaneiden uhkausten ja vainon trauma että taakka lähteä kotimaasta äkillisesti ja täysin valmistautumattomana. Lisäksi jäljelle jääneiden ja tässä mielessä kadonneiden mitat ovat myös erittäin tärkeitä. Mitä enemmän ihmisiä tukevia, suojelevia ja vahvistavia asioita jätetään taakse, sitä negatiivisempi muuttoliikkeen psykologinen vaikutus on. Mitä nämä ovat? Täällä ihmisten läheiset, heidän lähiympäristönsä eli verkostonsa, kielensä, kulttuurinsa, työpaikkansa tai koulunsa, tulot, elintaso, kylä, kaupunki tai kotimaa, jonka he tuntevat. Mitä enemmän näitä jää taakse, sitä enemmän riskitekijöitä on. Muuttoliikkeen varrella kannattaa miettiä, kuinka turvallinen, vaarallinen tai haastava tämä matka on.
Muuttoliikkeen jälkeiset tekijät
Muuttopaikan ominaisuudet tulee ottaa huomioon muuttoliikkeen jälkeisen ajanjakson kannalta. Muuttoliikkeen kielteiset vaikutukset ovat pienemmät, jos muuttopaikka on vähemmän syrjäyttävä ja syrjivä ja soveltuu paremmin korvaamaan siirtolaisten menetyksiä. Joka tapauksessa jollakin tasolla menetetty on väistämätöntä jokaisessa maahanmuuttotapauksessa. Jotain on jäänyt taakse ja sinun on aloitettava alusta. Jos menetyksesi ovat suuret ja uusi koti ei kohtele sinua ystävällisesti, kannustavasti, riittävät riskitekijät voivat yhdistyä erilaisten psyykkisten vaikeuksien kehittymiseen. Yleisimmät psyykkiset vaikeudet näissä tilanteissa ovat masennus, ahdistus ja parisuhdeongelmat. Mikään ihmisryhmä ei ole immuuni tällaisille ongelmille. Jokaisella on erilainen tapa käsitellä näitä haasteita ja selviytyä niistä. Esimerkiksi jos muuttopaikalla tarvitaan uutta kieltä, lapset ovat vanhempiaan edullisempia. Kuitenkin toisaalta suhdeverkostojen jatkuvuus on lapsille tärkeämpää. Tästä seuraa, että mitä aikaisemmin ja paremmin taloudellinen ja kulttuurinen integraatio uuteen kohteeseen on, sitä vähemmän muuttoliikkeen psykologiset riskitekijät vaikuttavat. Esimerkiksi jos aviomies käy töissä ja vaimo jää kotiin eikä hänellä ole sen lisäksi kannustavaa sosiaalista ympäristöä, hänen on helpompi saada masentunut mieliala. Yksi yleisimmistä tavoista käsitellä muuttoliikkeen vaikeuksia on gettoutuminen. Samanlaista alkuperää olevat ihmiset muodostavat geton vaaralliseksi tai vaaralliseksi katsomansa uutta ulkoista ympäristöä vastaan. Tämä ghetto voi olla spatiaalinen tai psykologinen/suhteellinen ghetto, vaikka he asuisivat hajallaan.
Ghetto on eräänlainen solidaarisuusverkosto, pyrkimys kompensoida muuttoliikkeen aiheuttamia menetyksiä. Ghetot voidaan nähdä toiminnallisena ensimmäisenä askeleena integroitumisprosessissa uuteen paikkaan, ellei liioiteltu eikä liian tiukasti rajattu. Ihmiset muuttavat ja alkavat asua getossa, jossa he tunsivat olonsa alun perin turvallisemmaksi. Ajan myötä he voivat yrityksen ja erehdyksen avulla siirtyä geton rajojen ulkopuolelle ja integroitua vähitellen. Jos muuttopaikalla on kuitenkin vihamielinen/syrjivä asenne maahanmuuttajia kohtaan, kotoutumisen sijaan tulee etusijalle itsesäilyttäminen ja gettoutuminen jatkuu. Ghettoutuminen voi luoda oman dynamiikan hetken kuluttua ja aiheuttaa monia ongelmia. Pääasiallinen näistä on se, että maahanmuuttajat (uudet tulokkaat) ja alkuperäisasukkaat (oikeasti "vanhemmat") eivät pääse tuntemaan toisiaan, mikä luo jännitteitä, jotka ovat täynnä ennakkoluuloja, jotka voivat johtaa väkivaltaan. Suurin vastuu gettoutumisen murtamisesta on olemassa olevalla poliittisella ja sosiaalisella järjestelmällä maahanmuuton sijaan. Maahanmuuttajat eivät tulleet huvikseen; He jättivät taakseen monia asioita. Ensinnäkin, hyväksymällä ja ymmärtämällä tämä, moniulotteiset apu-/tukimekanismit tulisi ottaa käyttöön.
Onko maahanmuutto myös trauma?
Muuttoliike on hieman erilainen ilmiö. Sen ei välttämättä tarvitse olla traumaattista. Mutta se on usein erittäin vaikea prosessi, se voi sisältää useita uhreja, se voi johtua pakenemisesta traumaattisista tapahtumista, kuten sodasta, määränpää voi olla täynnä syrjintää jne.
Mikä on muuttopaikan keskinäinen vaikutus maahanmuuttajiin? Ja mikä traumaattinen vaikutus kulttuurisella erolla on tässä vuorovaikutuksessa identiteetin muodostumiseen?
Maahanmuuttaja, mahdollisesti monien traumojen ja moninkertaisten katoamisten kanssa, on saavuttanut uuden sosiaalisen enemmistön uudessa paikassa, vähemmistöryhmänä tai ei yhtenä perheenä tai yksittäisenä ihmisenä. He jättivät taakseen kotinsa, kylänsä, kaupunginosat, kaupungit, maat, rakkaansa, kulttuurinsa ja kielensä. Heidän on jo kohdattava valtavia menetyksiä/suruja, traumaattista stressiä ja sopeutumisongelmia. Tietysti maahanmuuttajan hyvinvointiin vaikuttaa syvästi se, kuinka osallistavaa (ystävällinen) ja yksinoikeudellista (vihollinen) uusi sosiaalinen enemmistö ja instituutiot ovat heitä kohtaan. Osallistavissa, kannustavissa ympäristöissä maahanmuuttajat siirtyvät helpommin toipumis- ja hyvitystilaan, kun taas sosiaalisissa ympäristöissä, joissa vihamielisyys ja syrjintä ovat korkealla, maahanmuuttajien haavat vuotavat edelleen. Koska perusluottamusta ei voida palauttaa.
Maahanmuuttajilla on vähän vaihtoehtoja sosiaalisissa ympäristöissä, joissa hallitsevat autoritaariset, syrjäytyneet, muukalaisvihamieliset, nationalistiset ja rasistiset piirteet, jotka eivät ole ystävällisiä ja tasa-arvoisia eri kulttuureja kohtaan. Jos niitä on vähemmän, ne hajoavat, jos ne ovat heikkoja. Nopea hylkääminen omasta kulttuuristaan, viha omaa identiteettiään kohtaan ja pakotettu assimilaatio nousevat esiin. Jos he ovat riittävän suuri vähemmistö muodostaakseen geton, he voivat kehittyä sisäisesti yrittämällä tarttua vanhaan identiteettiinsä radikaalimmin tai pikemminkin rekonstruoimalla sitä vielä radikaalimmin. Tässä tapauksessa hyvin taantumuksellinen identiteettikonstruktio voi olla mahdollinen.
Tasa-arvoon perustuva integraatio ja hybridisaatio on todennäköisin ja vähiten vahingollinen ratkaisu tähän muuttoliikeongelmaan sekä maahanmuuttajille että paikallisille ihmisille. Toisaalta kulttuurierot tunnustetaan, niitä kunnioitetaan ja heidän oikeutensa tunnustetaan. Toisaalta sen sijaan, että nämä erot piilotettaisiin jäätyneiksi pakkomielteiksi, avoimina pidetään avoimia tapoja, joilla jokainen voi oppia ja saada jotain toisesta kulttuurista, nimittäin kulttuurista hybridisaatiota. Jotta tämä tapahtuisi loogisesti, asteittaista/sulatettavaa muuttoliikettä tulisi suosia äkillisten/suurien muuttoaaltojen sijaan, kehittää kulttuurisia kotouttamisohjelmia sekä maahanmuuttajille että paikallisille sekä torjua aktiivisesti syrjintää.
Ole ensimmäinen, joka kommentoi