En voi unohtaa Carromin vaaraa, jonka koin Izmirin sinisessä junapalvelussani, ja minulla on edelleen se pelko ajatellessani sitä. Jumala siunatkoon meitä kaikkia kaikenlaisilta onnettomuuksilta, toivon.
Luulen, että se oli vuoden 1985 alku, oli kulunut muutama kuukausi siitä, kun hän aloitti vastuullisena koneistajana työskentelemällä ottamalla mekaanisen mekaanikon tutkintotodistuksen, olimme matkalla Izmiriin noin klo 00 30 24000 veturilla DE: ssä. Kütahya Garda -päällikkö. Myöhäinen İsmail Usta tuli myös kanssamme. Köprüören-asemalla meillä oli siirtojuna (kokous), ja meidät lähetettiin seuraavaan Güzelyurt-asemaan ottamalla malli (Meeting Transfer), koska tavarajuna oli myrkyllinen.
Saavuimme 5-6 km: n päässä Köprüören-asemalta ja saavutimme livre-nopeuden 2-3 km. Hän oli tulossa kohti meitä tekemällä Projektorin tulvan kaarevuudesta (taivutuksesta) pois. Nappasin heti sarjajarrun ja tarttuin Mawskiin avaamalla takamarkiisin (Machinist's Cabinet) oven, huutaen "Minulla on hyvää karambolia". Katsoin junan hidastumista ja lähestyikö tuleva valo valoa tasaista paikkaa katsellen.
Kun tunsin, että juna hidastui ja näin tasaisen paikan, menin hyppäämään oikealle. Mekaanikko Ismail-mestari veti minut taaksepäin pitämällä kahta rannetta sanomalla "PYSÄYTY JUMPPUTTAMINEN EI JUNAA". Samalla juna myös pysähtyi. İsmail Usta sai minut istumaan sohvalle, mutta pelko järkytti meitä, jalat värisivät. Junapäällikkö tuli puolellamme ja sanoi: "SAA PAST, Mestarit EI, PYSÄYTYT SARJAJARJOILLA". Minulla oli vaikea puhua, mutta Ismail selitti tilannetta lyhyesti junapäällikölle.Junapäällikkö tarjosi meille vettä ja sai meidät rauhallisiksi. Ajattelimme tehdä poromin olettamalla, että tavarajuna, jonka tahdomme tavata, on tulossa. Kävi ilmi, että kurpta oli traktori, joka tuli kylätieltä Rautatien suuntaisesti. Emme pelkää ja joutua tilanteeseen, jos hän tulee tekemättä myyjää.
İsmail Usta vannoo sillä välin Traktoria. Kun olin aikeissa jatkaa matkaa tullemalla vähän itsellemme, tajusin, että mekaanikkoa ei ollut ja kysyin häneltä: "Missä Ayhan on?" Osoittautuu, että kun sanoin ”Minulla on paljon karomia”, hän pakeni takahuoneeseen. Kun tarkastelimme sofaj-lokeron valoa, Ayhan yritti suojata päätään kädellään, ja hän istui roolikaapinsa eteen. Sanoin: "Emme törmäntyneet", hän katsoi minua, mutta ei vastannut. Hän katsoi edelleen meitä, jotka eivät pystyneet selviämään shokista. Ravisin itseään, "Ayhan, Ayhan", mutta hän silti tuijotti meitä tyhjillä silmillä, ilman ääntä. Kun İsmail Usta oli kokenut, vanhanaikainen ihminen, hän valui vettä Ayhanin kasvoihin ja löi häntä, aloimme jatkaa matkalla kanssamme.
İsmail Usta yritti saada Ayhanin puhumaan hänelle. Koska meillä ei ollut elävän asentoa kauniissa asuntolan asemalla, pysähdyimme saksien kanssa ohjeiden mukaisesti. "Olet myöhässä, jalat ovat jäätyneet odottaessasi, ei", sanoi Makasci-ystävä. Emme voineet kertoa tapausta, tietysti ohimme sanomalla mitään. Löysimme Navigation Expedition Interval -standardin mukaisen syyn ja tulostimme sen Föydömarşiin (junan junamalli). (JUNEN HENKILÖSTÖ TÄTÄ YHTEYS MITÄ TÄTÄ TAPAHTUMISSA) Tietysti emme voineet kirjoittaa täsmälleen samaa Föydömarşille. Sillä välin menetimme veljemme Ayhanin myöhemmin liikenneonnettomuudessa. Muistan paikan taivaan kanssa.
Rautatie-elämässämme on ollut monia surullisia tapahtumia, todellisia karomaareja tai onnettomuuksia Junahenkilökunnan alusta lähtien, näitä ei koskaan unohda. Rautateillä meillä on ystäviä, jotka ovat loukkaantuneita, vammaisia ja marttyyreja tällaisissa tapauksissa. Muistan kaikkia rautatiemarjareita armoilla ja toivotan työskenteleville ystävillemme turvallista ja vaaratonta matkaa.
Yusuf SÜNBÜL Eläkkeellä työskentelijä
Koneetistit, junapäälliköt, kapellimestarit. Mielenkiintoiset muistot aktiivisesta esikunnasta, kuten vagonteknikot, tulisi kirjoittaa ja varata. Velvollisuutesi oli yhtä siunattu ja tärkeä kuin vartija tai kirurgi, joka on päivystyksessä rajassa ... Palvelusi ovat vain tunnollista rauhaa.